Kielletty kirja - Kärpästen herra, William Golding

Kun kukaan ei ole kieltämässä

Mitä tapahtuisi yhteiskunnallemme, jos sääntöjä ei olisi tai mikään vaikutusvaltainen taho ei olisi valvomassa sääntöjen noudattamista? William Goldingin varmasti tunnetuimman romaanin Kärpästen herra tematiikka käsittelee kyseiseistä aihetta kannesta kanteen. Tämä taitavasti kirjoitettu teos vuodelta 1954 kertoo joukosta englantilaisia nuoria poikia, jotka toisen maailmansodan keskellä joutuvat lentokoneonnettomuuden seurauksena asumaan autiolle saarelle. Omitusta on, ettei saarella ole ainuttakaan tyttöä tai aikuista.  Kukaan lapsista ei tiedä, miksi juuri he joutuivat saaren vangeiksi. Ainoa keino päästä pois on tulla pelastetuksi ohikulkevan laivan tai lentokoneen avulla. Pojat päättävät sytyttää merkkitulen.

Kärpäsen herra -kirjan päähenkilöitä ovat Ralph, lihava poika, jota kaikki kutsuvat Possuksi sekä entinen kuoronjohtaja Jack Merridew. Ralph edustaa kirjassa sivistyneisyyttä ja demokratiaa. Aluksi lapsellinen ja Possua kohtaan ilkeästi käyttäytyvä Ralph kasvaa vastoinkäymisten myötä ja lopuksi Possusta tulee hänelle jopa yllättävänkin tärkeä tuki ja ystävä. Possu on hyvin aliarvostettu henkilö poikien keskuudessa. Häntä kiusataan, halveksitaan ja syrjitään jatkuvasti, mutta se ei lannista Possua kertomasta mielipiteitään. Hän ajattelee viisaasti ja on Ralphin lojaalein ystävä ja suuri apu, vaikkei Ralph sitä aluksi huomaa.

Jack puolestaan on tarinan selvä antagonisti. Toisin kun Ralph, Jack ei pahemmin ajattele tapahtumien edelle tai mieti tekojensa seurauksia. Ajatellen vain eloa saarella ja omaa parastaan Jack tekee monia huonoja päätöksiä. Hän perustaa enemmän hauskanpitoon ja väkivalta, tappaminen sekä vallantunne vaikuttavat tuottavan Jackille mielihyvää. Jack edustaa kirjassa valtaa ilman vastuuta. Voimakkaana persoonana Jack on myös varmasti suuri syy siihen, miksi kaikki väheksyvät Possua. Jack kiusaa Possua aina kun saa tilaisuuden, ja muut ottavat hänestä mallia.

Aluksi saarella asuminen osoittautuu pojille yllättävän mukavaksi eikä suuria ongelmia ilmene. Kaikki on vain yhtä suurta leikkiä ja tutkimusmatkailua. Ralphin mielestä tärkein tehtävä on pitää yllä merkkitulta saarelta pois pääsyn mahdollistamiseksi, ja ryhmä päättää julistaa Ralphin johtajakseen.  Hyvinvoinnin ylläpitämiseksi pojat päättävät säännöt. Kukaan paitsi Ralph ei saa puhua ilman että hänellä on käsissään puheenvuoron määräävä torvisimpukka, ja Jackin sekä hänen kuoronsa tehtävänä on metsästää sikoja kaikkien syötäväksi.

Järjestys ei kuitenkaan kestä kauan. Poikien keskuudessa leviää pelko huhutusta saarella asuvasta pedosta, joka syön poikia. Osa pojista, kuten esimerkiksi Jack, esittää, ettei peto pelota heitä, vaikka toisin on. Myös saaren kahden voimakkaimman vallankäyttäjän erimielisyydet ja yhteenotot alkavat hiljalleen synnyttää ongelmia, ja tilanne kärjistyy lopulta pahaksi. Jackin vallanhalu kasvaa, eikä hän enää suostu ottamaan vastaan Ralphin antamia määräyksiä, jonka seurauksen Jack lähtee ryhmästä jakaen porukan kahteen ryhmään.

Kirja huipentuu siihen, kun pojista tulee vaistojen varassa pakenevia ja raa´asti saalistavia eläimiä. Kaiken leikin varjolla he liukuvat yhä väkivaltaisempaan suuntaan ja lopulta jopa tappavat verisesti kaksi toveriaan. Lopulta pojilla ei ole jäljellä lainkaan omatuntoa tai käsitystä oikeasta ja väärästä. Kirjan alussa tärkeä ja voimakas esine torvisimpukka menettää merkitystään ja arvovaltaansa, ja lopulta se särkyy vieden mukanaan loputkin rippeet sivistyksestä. Kuten kirjassa sanotaan: ”Se lakkaa olemasta”.

Kirjaan uppoutuessaan lukija tulee miettineeksi, mitä minä tekisin, jos joutuisin kyseiseen tilanteeseen osaksi kirjailijan mielikuvituksen leikkikenttää. William Goldingin Kärpästen herra -kirjan henkilöille ei ainakaan käynyt hyvin. Goldingin käsitys ihmisluonnosta on hyvin synkkä. Kirjassaan Golding kuvaa hyvin vakuuttavasti, kuinka sivistysvaltion jäsenistä muovautuu toisenlaisissa olosuhteissa helposti villejä ja eläimellisiä ihmisiä. Kun sivilisaatio ei ole estämässä ihmistä vahingoittamasta toista, ihmisen todellinen luonne pääsee esille. Eikä ihmisen sisäinen pahuus johdu pelkästään oman edun tavoittelusta, vaan myös sadistisesta halusta satuttaa toista pelkästään huvin vuoksi. Kun tarpeeksi auktoriteettista, yhtenäistä ja kontrolloitua järjestysvaltaa ei ole, kaaoksen siemenet ovat kylvetyt.

Kärpästen herra –kirjan sensuroinnille keksisi monia syitä. Kirja on ollut uhattuna Yhdysvalloissa vuonna 1975 Dallasissa, Teksasissa high school –kirjastoissa, South Dacotassa 1981, Owenissa 1981, Maranassa Arizonassa 1983 ja Onleyssa Teksasissa vuonna 1984. Syyksi on sanottu teoksen demoralisoivaa luonnetta, väkivaltaa ja huonoa kieltä sekä esitystä siitä, että ihminen on vain hieman eläintä ylemmällä tasolla. Jo kirjan esipainos sai aikaan paljon kritiikkiä. Tämä voi johtua siitä, että kirja herättää paljon tunteita ja järkyttää julmuudellaan ja suoruudellaan. Kirja on myös muistutus siitä, kuinka lähellä eläimellisyys on meitä ihmisiä. Kaiken lisäksi nämä toisiaan alistavat, itsekkäät, muiden heikkouksia hyväksikäyttävät, väkivaltaiset ja pahoja tekoja tekevät henkilöt olivat alle 13-vuotiaita lapsia. Lapset, joiden uskottiin olevan viattomia ja hyväsydämisiä, tappavat kirjassa toisiaan tuntien hyvin vähän omatuntoa. Aihe on varmasti herkkä ja vaikea. Juuri tämän kaltaisista aiheista kertovia tekstejä sensuroidaan.

Nykypäivänä Kärpästen herra –kirjan sensuroinnin syitä voidaan pitää pieninä. Lasten pahuus ei ole enää niin tabu kuin se ennen saattoi olla. Kirjassa on paljon sanomaa eikä se todellakaan ole pelkää väkivallalla mässäilyä. Se sisältää selkeän viestin, jonka mukaan ihmisen sivistys on särkyvää. Itsekkyys ja pahuus nousevat helposti pinnalle. Teos auttaa myös ymmärtämään demokratian ja sääntöjen tärkeyttä ja varoittaa vahvan auktoriteetin sokeasta seuraamisesta luomalla siitä erilaisia kauhukuvia. Vaikka esimerkiksi Owenissa vuonna 1981 Kärpästen herralla ajateltiin olevan kuria heikentävä vaikutus, voi totuus olla myös täysin päinvastainen. Kirjan väkivallankuvaukset eivät rohkaise lukijaa väkivaltaisuuteen vaan saavat hänet miettimään tilanteiden kieroutuneisuutta ja tekojen vääryyttä.