KOM Sattumia

Ikkunasta pudonnut eukko

Ikkunasta pudonnut eukko -kohtauksessa mieshenkilö katselee vierestä, miten eukot toinen toisensa jälkeen tippuvat ikkunasta ja kuolevat. Ensimmäinen eukko putoaa kurotellessaan liian pitkälle ikkunasta. Hänen tarkoituksenaan oli nähdä, mitä kiinnostavaa kadulla oli. Ennen putoamistaan seuraavat yrittävät tihrustaa maahan tippuneiden eukkojen ruumiita. Katseltuaan jonkun aikaa eukkojen putoilemista mies kyllästyy ja sanoo lähtevänsä torille katsomaan, kuinka sokea mies on saanut lahjaksi villasaalin. Mies lähtee ja eukot jatkavat putoilua.

Lauri Maijalan ohjauksessa eukot kävelivät näyttämölle ovesta, jonka jälkeen he suuntasivat näyttämön perällä olevalle ikkunankarmille. Pudotessaan jokainen eukko päästi kiljahduksen, jolloin seuraava eukko asteli lavalle. Mieshahmo seurasi tapahtumia vierestä kiinnostuneena ja rentona. Kohtauksen läpi valot loistivat kirkkaana valaisten koko estradin ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Katsojien keskuudessa vallitsi kuitenkin levottomuuden tunne.

Kohtauksen henkilöiden suhtautuminen tapahtumiin oli hyvin välinpitämättömiä ja sydämetöntä. Kohtaus oli mielestäni täysin kieroutunut loppuun asti. Mahtavaa! Kokonaisuus oli ehdottomasti taitavasti rakennettu ja sanoma oli selkeä. Liika uteliaisuus ei ole hyvästä, vaan se voi koitua kohtaloksi. Välinpitämättömyys ei ratkaise mitään. Miten välittää tarpeeksi, mutta ei liikaa?

Vaikka kohtaus oli hyvin mietitty, rohkea ja suurelta osin onnistunut, pieniä yksityiskohtia voisi hioa. Häiritsevää oli, kun eukot kävelivät melkeinpä suoraa ovelta ikkunalle. Se sai eukkojen tippumisen näyttämään harkitulta itsemurhalta. Ensimmäinen eukko olisi voinut istahtaa nojatuoliin ja puuhailla jotain pientä ennen ikkunalle menoa, esimerkiksi kutoa. Tapahtumapaikkaa olisi voinut tuoda tarkemmin esiin ja se olisi voinut olla vaikka vanhainkoti. Kohtauksessa oli myös hämmentävää kova, mutta jollain tavoin tunteeton kiljaisu, jonka eukot päästivät irtautuessaan ikkunankarmista. Hyytävämpi kiljaisu olisi antanut katsojalle vihiä siitä, että tippuminen tapahtui vahingossa. Tilannetta seurannut mieshenkilö ei suhtautunut tapahtumiin lainkaan inhimillisesti, minkä ymmärrän olleen jokseenkin tavoiteltua, mutta myös hyvin epärealistista. Pienikin surun häivähdys miehen kasvoilla tai vartalon jäykistyminen olisi luonut ajoittain kaivattua aitouden tuntua tapahtumiin.

Lavastuksen kannalta ikkunan olisi voinut sijoittaa lähemmäs lavan etureunaa, jolloin ikkuna olisi tullut paremmin esille tärkeänä osana kohtausta. Valot olisi voitu kohdistaa enemmän henkilöihin sekä ikkunaan, jolloin tyhjä, turha tila olisi peittynyt näkyvistä eikä olisi varmasti vienyt katsojan huomiota muihin, epäolennaisiin seikkoihin. Musiikki ja puvustus sopivat mielestäni hyvin kohtaukseen ja loivat oikeanlaista tunnelmaa, joten niitä en lähtisi muuttamaan.

Näytelmän roolitus oli tehty huolella. Näyttelijävalinta oli onnistunut ja näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Näyttelijät olivat koko ajan tilanteen tasalla kaikesta näytelmän outoudesta huolimatta. He olivat sisäistäneet tapahtumien hämärän luonteen hyvin. Ohjaaja oli tehnyt taitavaa työtä. Pienintäkään nolostumista tai kainostelua ei erottunut edes rajuimmissa kohdissa näytelmää. Kuitenkin eukkokohtauksessa naisten tippuminen ikkunasta oli suunnitellun olista. Jos henkilöt olisivat pudonneet ikkunasta hieman aidomman näköisesti, väärät mielikuvat oltaisi voitu välttää. Niin kuin taiteessa yleensä, myös tässä näytelmässä ei ollut tarkoitus antaa valmiita vastauksia. Näytelmä herätti ajattelemaan ja kyseenalaistamaan totuttuja ajattelumalleja.