Kielletty kirja tehtävän kysymykset ja vastaukset

1.Mihin aikaan tai aikakauteen kirjan tapahtumat sijoittuivat?

2.Miksi ja missä maissa teos oli kielletty?

3.Onko sensuuri vaikuttanut kirjan suosioon?

1.Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan ajalle.

2.Teos oli uhattuna joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa. Syynä kieltoihin oli väkivalta ja huono kieli sekä kirjan uskottu vaikutus heikentää kuria. Myöskään Ihmisen kuvaamisesta vain hieman eläintä ylemmällä tasolla ei pidetty.

3.En löytänyt vastausta tähän kysymykseen, mutta omalla kohdalla tunnen kirjan mielenkiitoisemmaksi lukea kun tiedän siihen kohdistuneesta sensuurista.

Kielletty kirja - Kärpästen herra, William Golding

Kun kukaan ei ole kieltämässä

Mitä tapahtuisi yhteiskunnallemme, jos sääntöjä ei olisi tai mikään vaikutusvaltainen taho ei olisi valvomassa sääntöjen noudattamista? William Goldingin varmasti tunnetuimman romaanin Kärpästen herra tematiikka käsittelee kyseiseistä aihetta kannesta kanteen. Tämä taitavasti kirjoitettu teos vuodelta 1954 kertoo joukosta englantilaisia nuoria poikia, jotka toisen maailmansodan keskellä joutuvat lentokoneonnettomuuden seurauksena asumaan autiolle saarelle. Omitusta on, ettei saarella ole ainuttakaan tyttöä tai aikuista.  Kukaan lapsista ei tiedä, miksi juuri he joutuivat saaren vangeiksi. Ainoa keino päästä pois on tulla pelastetuksi ohikulkevan laivan tai lentokoneen avulla. Pojat päättävät sytyttää merkkitulen.

Kärpäsen herra -kirjan päähenkilöitä ovat Ralph, lihava poika, jota kaikki kutsuvat Possuksi sekä entinen kuoronjohtaja Jack Merridew. Ralph edustaa kirjassa sivistyneisyyttä ja demokratiaa. Aluksi lapsellinen ja Possua kohtaan ilkeästi käyttäytyvä Ralph kasvaa vastoinkäymisten myötä ja lopuksi Possusta tulee hänelle jopa yllättävänkin tärkeä tuki ja ystävä. Possu on hyvin aliarvostettu henkilö poikien keskuudessa. Häntä kiusataan, halveksitaan ja syrjitään jatkuvasti, mutta se ei lannista Possua kertomasta mielipiteitään. Hän ajattelee viisaasti ja on Ralphin lojaalein ystävä ja suuri apu, vaikkei Ralph sitä aluksi huomaa.

Jack puolestaan on tarinan selvä antagonisti. Toisin kun Ralph, Jack ei pahemmin ajattele tapahtumien edelle tai mieti tekojensa seurauksia. Ajatellen vain eloa saarella ja omaa parastaan Jack tekee monia huonoja päätöksiä. Hän perustaa enemmän hauskanpitoon ja väkivalta, tappaminen sekä vallantunne vaikuttavat tuottavan Jackille mielihyvää. Jack edustaa kirjassa valtaa ilman vastuuta. Voimakkaana persoonana Jack on myös varmasti suuri syy siihen, miksi kaikki väheksyvät Possua. Jack kiusaa Possua aina kun saa tilaisuuden, ja muut ottavat hänestä mallia.

Aluksi saarella asuminen osoittautuu pojille yllättävän mukavaksi eikä suuria ongelmia ilmene. Kaikki on vain yhtä suurta leikkiä ja tutkimusmatkailua. Ralphin mielestä tärkein tehtävä on pitää yllä merkkitulta saarelta pois pääsyn mahdollistamiseksi, ja ryhmä päättää julistaa Ralphin johtajakseen.  Hyvinvoinnin ylläpitämiseksi pojat päättävät säännöt. Kukaan paitsi Ralph ei saa puhua ilman että hänellä on käsissään puheenvuoron määräävä torvisimpukka, ja Jackin sekä hänen kuoronsa tehtävänä on metsästää sikoja kaikkien syötäväksi.

Järjestys ei kuitenkaan kestä kauan. Poikien keskuudessa leviää pelko huhutusta saarella asuvasta pedosta, joka syön poikia. Osa pojista, kuten esimerkiksi Jack, esittää, ettei peto pelota heitä, vaikka toisin on. Myös saaren kahden voimakkaimman vallankäyttäjän erimielisyydet ja yhteenotot alkavat hiljalleen synnyttää ongelmia, ja tilanne kärjistyy lopulta pahaksi. Jackin vallanhalu kasvaa, eikä hän enää suostu ottamaan vastaan Ralphin antamia määräyksiä, jonka seurauksen Jack lähtee ryhmästä jakaen porukan kahteen ryhmään.

Kirja huipentuu siihen, kun pojista tulee vaistojen varassa pakenevia ja raa´asti saalistavia eläimiä. Kaiken leikin varjolla he liukuvat yhä väkivaltaisempaan suuntaan ja lopulta jopa tappavat verisesti kaksi toveriaan. Lopulta pojilla ei ole jäljellä lainkaan omatuntoa tai käsitystä oikeasta ja väärästä. Kirjan alussa tärkeä ja voimakas esine torvisimpukka menettää merkitystään ja arvovaltaansa, ja lopulta se särkyy vieden mukanaan loputkin rippeet sivistyksestä. Kuten kirjassa sanotaan: ”Se lakkaa olemasta”.

Kirjaan uppoutuessaan lukija tulee miettineeksi, mitä minä tekisin, jos joutuisin kyseiseen tilanteeseen osaksi kirjailijan mielikuvituksen leikkikenttää. William Goldingin Kärpästen herra -kirjan henkilöille ei ainakaan käynyt hyvin. Goldingin käsitys ihmisluonnosta on hyvin synkkä. Kirjassaan Golding kuvaa hyvin vakuuttavasti, kuinka sivistysvaltion jäsenistä muovautuu toisenlaisissa olosuhteissa helposti villejä ja eläimellisiä ihmisiä. Kun sivilisaatio ei ole estämässä ihmistä vahingoittamasta toista, ihmisen todellinen luonne pääsee esille. Eikä ihmisen sisäinen pahuus johdu pelkästään oman edun tavoittelusta, vaan myös sadistisesta halusta satuttaa toista pelkästään huvin vuoksi. Kun tarpeeksi auktoriteettista, yhtenäistä ja kontrolloitua järjestysvaltaa ei ole, kaaoksen siemenet ovat kylvetyt.

Kärpästen herra –kirjan sensuroinnille keksisi monia syitä. Kirja on ollut uhattuna Yhdysvalloissa vuonna 1975 Dallasissa, Teksasissa high school –kirjastoissa, South Dacotassa 1981, Owenissa 1981, Maranassa Arizonassa 1983 ja Onleyssa Teksasissa vuonna 1984. Syyksi on sanottu teoksen demoralisoivaa luonnetta, väkivaltaa ja huonoa kieltä sekä esitystä siitä, että ihminen on vain hieman eläintä ylemmällä tasolla. Jo kirjan esipainos sai aikaan paljon kritiikkiä. Tämä voi johtua siitä, että kirja herättää paljon tunteita ja järkyttää julmuudellaan ja suoruudellaan. Kirja on myös muistutus siitä, kuinka lähellä eläimellisyys on meitä ihmisiä. Kaiken lisäksi nämä toisiaan alistavat, itsekkäät, muiden heikkouksia hyväksikäyttävät, väkivaltaiset ja pahoja tekoja tekevät henkilöt olivat alle 13-vuotiaita lapsia. Lapset, joiden uskottiin olevan viattomia ja hyväsydämisiä, tappavat kirjassa toisiaan tuntien hyvin vähän omatuntoa. Aihe on varmasti herkkä ja vaikea. Juuri tämän kaltaisista aiheista kertovia tekstejä sensuroidaan.

Nykypäivänä Kärpästen herra –kirjan sensuroinnin syitä voidaan pitää pieninä. Lasten pahuus ei ole enää niin tabu kuin se ennen saattoi olla. Kirjassa on paljon sanomaa eikä se todellakaan ole pelkää väkivallalla mässäilyä. Se sisältää selkeän viestin, jonka mukaan ihmisen sivistys on särkyvää. Itsekkyys ja pahuus nousevat helposti pinnalle. Teos auttaa myös ymmärtämään demokratian ja sääntöjen tärkeyttä ja varoittaa vahvan auktoriteetin sokeasta seuraamisesta luomalla siitä erilaisia kauhukuvia. Vaikka esimerkiksi Owenissa vuonna 1981 Kärpästen herralla ajateltiin olevan kuria heikentävä vaikutus, voi totuus olla myös täysin päinvastainen. Kirjan väkivallankuvaukset eivät rohkaise lukijaa väkivaltaisuuteen vaan saavat hänet miettimään tilanteiden kieroutuneisuutta ja tekojen vääryyttä. 

Kuuden sanan novellit

Yöksi jätin aivot narikkaan. Aamu koitti.
(Pohjateksistä)

Raivosi kunnes hiukset tippuivat. Osasto 3.

Haikuruno

Kesäkuu tuli

Tulitikkukin jalkaan

Tuliset maut jäi

Henriikka Tavin runoharjoitus

Valkoista valkoisella

Tuijotan seinää

kello raksuttaa, paperit rapisevat

Katto tippuu päälle

Silmämuna punertuu

Hampaat narisevat tiukasti toisiaan vasten

Kirjoitan riitasointuja valkoiselle

Kengännauhat sidottuna yhteen harhailen

ja vaikka kuinka kaijuttimeni pauhaavat ideoita

sivu ei vaihdu

Kuohut huihtuvat.

Ole sinä, niin minä olen -runo

Ole sinä juuret, kun minä olen taimi. Ole kallio, kun minä olen hiekkaa. Ole sinä lämmin halaus, kun minä olen kyynel. Ole sinä laulu, kun minä olen korvat. Ole sinä laiva, niin minä olen ankkuri. Ole sinä kiuas, niin minä olen sauna. Ja kun minä olen pieru, ole sinä tuuli. Silloin minä olen nojatuoli, kun sinä olet ryppy.

KOM Sattumia

Ikkunasta pudonnut eukko

Ikkunasta pudonnut eukko -kohtauksessa mieshenkilö katselee vierestä, miten eukot toinen toisensa jälkeen tippuvat ikkunasta ja kuolevat. Ensimmäinen eukko putoaa kurotellessaan liian pitkälle ikkunasta. Hänen tarkoituksenaan oli nähdä, mitä kiinnostavaa kadulla oli. Ennen putoamistaan seuraavat yrittävät tihrustaa maahan tippuneiden eukkojen ruumiita. Katseltuaan jonkun aikaa eukkojen putoilemista mies kyllästyy ja sanoo lähtevänsä torille katsomaan, kuinka sokea mies on saanut lahjaksi villasaalin. Mies lähtee ja eukot jatkavat putoilua.

Lauri Maijalan ohjauksessa eukot kävelivät näyttämölle ovesta, jonka jälkeen he suuntasivat näyttämön perällä olevalle ikkunankarmille. Pudotessaan jokainen eukko päästi kiljahduksen, jolloin seuraava eukko asteli lavalle. Mieshahmo seurasi tapahtumia vierestä kiinnostuneena ja rentona. Kohtauksen läpi valot loistivat kirkkaana valaisten koko estradin ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Katsojien keskuudessa vallitsi kuitenkin levottomuuden tunne.

Kohtauksen henkilöiden suhtautuminen tapahtumiin oli hyvin välinpitämättömiä ja sydämetöntä. Kohtaus oli mielestäni täysin kieroutunut loppuun asti. Mahtavaa! Kokonaisuus oli ehdottomasti taitavasti rakennettu ja sanoma oli selkeä. Liika uteliaisuus ei ole hyvästä, vaan se voi koitua kohtaloksi. Välinpitämättömyys ei ratkaise mitään. Miten välittää tarpeeksi, mutta ei liikaa?

Vaikka kohtaus oli hyvin mietitty, rohkea ja suurelta osin onnistunut, pieniä yksityiskohtia voisi hioa. Häiritsevää oli, kun eukot kävelivät melkeinpä suoraa ovelta ikkunalle. Se sai eukkojen tippumisen näyttämään harkitulta itsemurhalta. Ensimmäinen eukko olisi voinut istahtaa nojatuoliin ja puuhailla jotain pientä ennen ikkunalle menoa, esimerkiksi kutoa. Tapahtumapaikkaa olisi voinut tuoda tarkemmin esiin ja se olisi voinut olla vaikka vanhainkoti. Kohtauksessa oli myös hämmentävää kova, mutta jollain tavoin tunteeton kiljaisu, jonka eukot päästivät irtautuessaan ikkunankarmista. Hyytävämpi kiljaisu olisi antanut katsojalle vihiä siitä, että tippuminen tapahtui vahingossa. Tilannetta seurannut mieshenkilö ei suhtautunut tapahtumiin lainkaan inhimillisesti, minkä ymmärrän olleen jokseenkin tavoiteltua, mutta myös hyvin epärealistista. Pienikin surun häivähdys miehen kasvoilla tai vartalon jäykistyminen olisi luonut ajoittain kaivattua aitouden tuntua tapahtumiin.

Lavastuksen kannalta ikkunan olisi voinut sijoittaa lähemmäs lavan etureunaa, jolloin ikkuna olisi tullut paremmin esille tärkeänä osana kohtausta. Valot olisi voitu kohdistaa enemmän henkilöihin sekä ikkunaan, jolloin tyhjä, turha tila olisi peittynyt näkyvistä eikä olisi varmasti vienyt katsojan huomiota muihin, epäolennaisiin seikkoihin. Musiikki ja puvustus sopivat mielestäni hyvin kohtaukseen ja loivat oikeanlaista tunnelmaa, joten niitä en lähtisi muuttamaan.

Näytelmän roolitus oli tehty huolella. Näyttelijävalinta oli onnistunut ja näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Näyttelijät olivat koko ajan tilanteen tasalla kaikesta näytelmän outoudesta huolimatta. He olivat sisäistäneet tapahtumien hämärän luonteen hyvin. Ohjaaja oli tehnyt taitavaa työtä. Pienintäkään nolostumista tai kainostelua ei erottunut edes rajuimmissa kohdissa näytelmää. Kuitenkin eukkokohtauksessa naisten tippuminen ikkunasta oli suunnitellun olista. Jos henkilöt olisivat pudonneet ikkunasta hieman aidomman näköisesti, väärät mielikuvat oltaisi voitu välttää. Niin kuin taiteessa yleensä, myös tässä näytelmässä ei ollut tarkoitus antaa valmiita vastauksia. Näytelmä herätti ajattelemaan ja kyseenalaistamaan totuttuja ajattelumalleja.